perjantai 13. toukokuuta 2011

B3. Akvaarion valo-novellin, Kesäyö-runon ja grafiikkavedoksen yhteydet toisiinsa

Vuonna 1984 ilmestyneessä yhteisteoksessaan Sydänpuu Leena Krohn ja Outi Heiskanen kuvaavat grafiikkavedoksen ja Kesäyö-runon avuin kesäyön hämyisyyttä ja salaperäisyyttä. Myös Leena Krohnin vuonna 1983 ilmestyneessä novellissa Akvaarion valo tapahtuma-aikana on kesäilta.
        Yhteisteoksessa Sydänpuu ilmestyneet grafiikanvedos ja Kesäyö-runo ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa. Runossa runon puhuja kertoo, kuinka "hän" makaa jossain niin kaukana puhujasta, ettei kuule ukkosen jyrinää. Runon lopussa puhuja näkee tummuneet hirret, joilla hänen ystävänsä makaa, ja ymmärtää, että jotain on juuri päättynyt. Outi Heiskasen grafiikanvedos näyttää yleiskuvana lautalla, tai hirsillä, makaavan henkilön, jonka pää on verhottu vaalealla harsolla. Samanlainen verho toistuu myös Kesäyö-runossa, jossa puhuja kuvaa "hänen" olevan "kuin seittien vallassa kaikki, metsä ja talo / hän myös".
         Akvaarion valo-novelli ja Heiskasen grafiikanvedos ovat toisiinsa yhteydessä novellin motiivin kautta. Akvaarion valossa motiivina esiintyvä seinällä riippuva taulu muistuttaa kuvailultaan paljon Heiskasen grafiikanvedosta. Sekä novellissa esiintyvä taulu että grafiikanvedos ovat mustavalkoisia ja joissa henkilö makaa selällään kuin kuolleena harsokankaaseen kääriytyneenä. Taulussa niityllä makaava on henkilö kuitenkin elossa, kuten novellin kertoja toteaa: "Mutta kuollut hän ei ollut, sillä harsokangas, huone, koko kesäyö aaltoili hänen hengitystään. Grafiinkanvedoksessa henkilö ajelehtii lautan päällä tummassa vedessä, jonka voisi tulkita kuolemaksi, sillä kaikki muu kuvassa on vettä vaaleampaa.
         Kaikissa kolmessa teoksessa on teemana jonkun asian päättyminen. Heiskasen grafiikanvedoksen henkilön kulkeminen tummalla lautalla voisi kuvata elämän päättymistä, sillä henkilöä kuljettaa tumma vesi. Kesäyö-runossa puhuja kertoo lauseellaan: "ja tiesin jo päättyvän sen, mikä ikuista on", että jokin, jonka on uskottu kestävän ikuisesti, päättyy. Tämä voi esimerkiksi olla ystävyys, jonka uskottiin kestävän kaiken, tai rakkaussuhde, jota minkään ei pitänyt kaataa. Akvaarion valo loppuu myös ystävyyden päättymiseen ja yksinäisyyteen. Novellin kertoja tuntee kuinka seinällä riippuvasta kuvasta "hämärä tulvi tulvimistaan huoneeseen ja laajeni kuin vesirengas". Hämärä nousee novellin edetessä motiiviksi, joka kuvaa kertojan yksinäisyyttä.      
 

4 kommenttia:

  1. Teosten perusesittely ja kappaleet ovat selkeitä. Teksti pysyy tehtävänannossa, ja novellin, runon ja grafiikanvedoksen yhtenevyydet on oivallettu hienosti. Yhtenevyyksiä on myös tuettu sopivilla sitaateilla ja teemankin oivallus on mielestäni onnistunut.

    VastaaPoista
  2. No kokeillaas nyt uudelleen, kun google näköjään söi nuo torstaina lähetetyt kommentit ja blogitekstit.

    Teosten peruserittely on hoidettu hyvin, ja kappaleet ovat selkeitä. Novellin runon, ja grafiikanvedoksen yhteydet on oivallettu hienosti. Mielestäni myös teeman tulkinta on onnistunut ja havaintoja perustellaan sopivilla sitaateilla.

    Kai tuosta nyt suurin piirtein samanlainen tuli kuin siitä torstaisesta kommentista :)

    VastaaPoista
  3. Rakennat hyvin yhteyksiä aineistojen välille, ja vertailuilmaukset täsmentävät suhteita hyvin, jolloin lukeminen on vaivatonta.

    Osin ehkä vielä vähän yksityiskohtaisemmin olisit voinut eritellä mm. tunnelmia. Toisaalta monia tarkkoja ja osuvia havaintoja on jo läsnä. Ote on siis toimiva - kuten on otsikkokin.

    VastaaPoista
  4. Teosten yhteydet on oivallettu ja selitetty hienosti ja tuet omaa tulkintaasi hyvin sopivilla sitaateilla (:

    VastaaPoista